Ruokalautasen kuvailu

Osallistuin laulukurssille jokin aika sitten. Olin ainoa näkövammainen. Asuimme paikan päällä ja laitoimme tai siis kurssikaverit laittoivat välipalat pöytään itse ja pääateriat haettiin valmiina ravintolasta. Minulle toiset laittoivat ruokaa lautaselle ja täyttivät tarjottimeni. Vähitellen rupesimme puhumaan, kuinka kelloa voi käyttää hyödyksi, kun kertoo sokealle, mitä ja missä kohtaa tarjotinta tai lautasta mitäkin on. Tarjottimella saattoi olla ruokalautanen, piimä- ja vesilasi, leipälautanen, servietti ja aterimet ja vielä jälkiruokakippo. Näistä syntyi seuraavanlainen asetelma:

Ruokalautanen kello kuudessa, servietti ja aterimet viidessä, vesi- ja piimälasi kolmessatoista vasemmalta lukien, leipälautanen noin yhdessätoista ja kahdessatoista jälkiruokaastia.

Lautaselta löytyi Yhdeksän ja viiden väliltä kinkkukiusausta, porkkanaraastetta noin kahden ja kolmen tienoilta, tomaattia ja kurkkua yhdestätoista. Jälkiruokakipossa pikkulusikka oli kolmessa, oikeakätinen kun olen. Tällaiset tiedot helpottavat suuresti ennen kuin alkaa käyttää veistä ja haarukkaa.

Luulisin, että kellotaulu on vielä nykyään tuttu kaikille, joten se ei ole liian vaikeaa. Tietysti voitaisiin puhua myös ilmansuunnista, ne eivät varmaan muutu maailman muuttuessa, vaan pysyvät aina samoina. Siis pohjoinen edessä kauimpana, itä oikealla, etelä alhaalla, lähinnä syöjää ja länsi vasemmalla.